Köyhyys ja koulujärjestelmä Saksassa

vaikuttaminen_2016_(1_of_1)Kevään mittaan Sosiaalitarkkailijassa julkaistaan sosiaalityön maisteriopintoihin sisältyvän Sosiaalityö ja vaikuttaminen -kurssin työskentelyssä syntyneitä kirjoituksia. Kurssilla opiskellaan sosiaalityön kannalta tärkeitä vaikuttamisen kysymyksiä sekä paneudutaan sosiaalityön sanoman näkymiseen mediassa. Osa Sosiaalityö ja vaikuttaminen -kurssiin sisältöä on yksin tai ryhmässä kirjoitettu yleistajuinen mielipidekirjoitus sosiaalityön kannalta tärkeästä kysymyksestä.

Sari Scheib, Saksassa asuva sosiaalityön maisteriopiskelija

Saksan hyvästä talouden tilanteesta huolimatta kuilu rikkaiden ja köyhien välillä kasvaa. Viimeisimmän köyhyyttä koskeva tutkimuksen mukaan n. 15 % väestöstä elää köyhyysrajan alapuolella. Saksassa se tarkoittaa n. 12,5 miljoonaa ihmistä, joista n. 2,5 miljoonaa on lapsia. Eniten köyhyys kohdistuu yksinhuoltajiin, eläkeläisiin ja ilman koulutusta oleviin ihmisiin. Lasten kohdalla köyhyys tarkoittaa heikkoa ravintoa ja terveyttä, heikentyneitä mahdollisuuksia kulttuuriin ja harrastuksiin sekä hyvin usein heikkoa koulumenestystä. Sen lisäksi köyhyydellä on myös emotionaalisia ja psykologisia vaikutuksia. Saksassa eriarvoisuus ja köyhyys kasvaa tilanteessa, jossa työttömyys laskee, mikä sinänsä on huolestuttavaa.

Köyhyyden ja eriarvoisuuden lisääntymiseen pyritään vaikuttamaan mm. työpaikkoja luomalla sekä muuttamalla verojärjestelmää siten, että lapsiköyhyys vähenisi. Itse näen Saksan koulujärjestelmän merkittäväksi köyhyyteen vaikuttavaksi tekijäksi. Saksan koulujärjestelmä asettaa lapset eriarvoiseen asemaan. Lapset jakautuvat koulumenestyksen perusteella eri tasoisiin kouluihin neljännen luokan jälkeen. Parhaimmin menestyneet oppilaat menevät oppikouluun (gymnasium), seuraavat yläkouluun (realschule) ja huonoiten menestyneet oppilaat siirtyvät ns. peruskouluun (hauptschule). Eri koulutasot enteilevät oppilaan jatkokoulutusmahdollisuuksia.

Suomalaiseen koulujärjestelmään verrattuna Saksassa on hyvin vähän erityisopetusta. Tällöin vastuu tukiopetuksesta jää pääosin lapsen vanhemmille. Mikäli vanhempi ei kykene hankkimaan tarvittaessa lapselleen lisäopetusta, lapsi ”putoaa” oppimistahdista. Mikäli kyseessä on erityislapsi, ei koulu kykene juurikaan tarjoamaan apua, vaan ratkaisuna on lapsen siirtäminen yksityiskouluun, mikäli perheen taloudellinen tilanne sen mahdollistaa. Taloudellisesti heikoimmassa asemassa olevien perheiden mahdollisuudet tukea lapsen koulunkäyntiä ovat ymmärrettävästi kaikkein vähäisimmät.

Näen, että koulujärjestelmä tuottaa itsessään epäsuorasti köyhyyttä ja yhteiskunnallista eriarvoisuutta saksalaisessa yhteiskunnassa. Tasavertaisempi koulujärjestelmä, joka takaisi tarvittaessa riittävän tuki- ja erityisopetuksen, tukisi paremmin jokaisen lapsen koulumenestystä ja jatkokoulutusmahdollisuuksia. Nykyisellään köyhien perheiden tukeminen on usein järjestöjen taholta toteutettua toimintaa. Järjestöt tarjoavat taloudellista tukea sekä tukiopetus- ja harrastusmahdollisuuksia.

Moniin köyhyyden muotoihin voidaan vaikuttaa riittävällä koulujärjestelmällä. Se on osa sosiaalipolitiikkaa. Erityisesti tämänhetkisessä tilanteessa, köyhyyden kasvaessa ja maahanmuuttajien määrän lisääntyessä, Saksassa tulisi keskittyä koulujärjestelmän radikaaliin uudistamiseen, mikä takaisi riittävän vankan koulutuksen jokaiselle maassa asuvalle lapselle perheen taloudellisesta tilanteesta tai taustasta riippumatta.

 

Kategoria(t): erityislapsi, köyhyys, koulujärjestelmä, koulutuspolitiikka, palvelujärjestelmä, politiikka, saksa Avainsana(t): . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s