Matka kansainväliseen sosiaalityöhön – ALLISW -seminaari Hradek Královéssa, Tsekin tasavallassa

Kokkolan yliopistokeskus Chydenius on osa eurooppalaista ALLISW –yliopistoverkostoa. Verkoston tavoitteena on kansainvälistää sosiaalityön maisterivaiheen opiskelua. Suomessa ALLISW-yhteistyöverkosto (Adult Life Long Learning in Social Work) on kytketty sosiaalityön maisterivaiheen opintoihin sosiaalityön erikoistumisopintojen myötä, joista opiskelija voi niin halutessaan valita kansainvälisen sosiaalityön opintojakson. Opintojakso pitää sisällään kunkin yhteistyöyliopiston opettajan pitämän verkkoluennon, annetun oheislukemiston sekä kolmen kansainvälisen opintojakson yhteistyötapaamisen merkeissä ennalta sovitussa yhteistyöyliopistokaupungissa. Alla Antti Kiiski ja Sari Scheib raportoivat kokemuksistaan.

Huhtikuussa 2016 yhteistyötapaaminen pidettiin Tsekin tasavallassa, Hradec Kraloven –yliopistokaupungissa. Tapaamiseen osallistui opiskelijoita ja opettajia Portugalista, Sloveniasta, Suomesta ja Tsekin tasavallasta. Henkilökohtainen lähtökohtani opintojaksolle osallistumiseen oli se keskeinen ajatus, että koska en ole aiemmissa opinnoissani suorittanut kansainvälistä opintojaksoa (eli ollut ns. vaihdossa), oli tämä viimeinen mahdollisuuteni käydä Suomen rajojen ulkopuolella ihmettelemässä sosiaalityön kansainvälistä aspektia ennen valmistumistani. Voinkin ilolla ja tyytyväisenä todeta, että kolmen päivän mittainen lähiopetusjakso Hradec Kralovessa oli hyvä ja kiinnostava osoitus siitä, miten lyhyessä ajassa, oikeanlaisella kokoonpanolla ja sopivassa kontekstissa saadaan aikaan hyvin tiivis, luova ja monipuolinen katsaus ja kattaus sosiaalityön meneillään oleviin kysymyksiin sekä kansainvälisesti että kansallisesti.

Ensimmäisen seminaaripäivän aamuna keskustelin professori Jan Hlousekin kanssa. Hän kertoi pyrkineensä kehittämään menetelmää, jonka myötä on mahdollista lieventää ja väljentää sosiaalityöntekijän luomia ja mahdollistamia puitteita asiakkaan elämäntilanteen kohentamiseksi. Tämä Jan Hlousekin ajatus jäi kytemään mieleeni ja aloin pohtia, voisimmeko me Suomessa oppia tästä ajatuksesta jotakin? Työssäni olen monesti miettinyt tekeväni asioita hyvin samalla tavalla, tottuneesti ja tarkkaan struktuuriin perustuen. Sosiaalityöhön liittyy vahva lakiperusteisuus ja siihen nojaava kontrollin ja intervention aspekti. Mutta tarvitseeko lakiperusteisen työn olla käytännön tasolla ja toteutuksena kuitenkin näin tarkoin strukturoitua, että huomaan käyttäväni eri asiakkailla samoja lauseita tilanteissa, joissa kuvaan työskentelyn tarkoitusta tai haastatellessani heitä? Miksi en voisi antaa enemmän tilaa asiakkaan assosiaatiolle antamieni keskusteluteemojen kautta? Olen myös pohtinut tätä melko tiukkaa struktuuri-sidonnaisuuttani siitä näkökulmasta, estääkö se ammatillisen kehittymiseni? Itse näkisin asian olevan ainakin osittain näin, koska tällöin suljen pois mahdollisuuden varioida tapaamista antamatta luovempaa työskentelyotetta omaa toimintaani ajatellen ja vapaampaa ilmaisua asiakkaan taholta. Asiakkaani monesti toteavatkin, etteivät pidä sosiaaliviranomaisten kohtaamisesta. Vastaan asiakkailleni tavallisesti kuvaamalla ja perustelemalla työskentelymme lakisidonnaisuutta, mutta huomaan pyrkiväni myös lievittämään heidän pelkojaan ja ennakkoluulojaan sosiaaliviranomaisten suhteen. Yhtenä keskeisenä tavoitteenani on henkilökohtaisella purkaa vanhakantaista byrokraattista ”sossun tantta” -kuvaa ja konstruoida uudenlaista, ihmisystävällistä sosiaalityöntekijä kuvaa.

Mielestäni opettajani Kati Turtiainen totesi osuvasti opintojaksoon liittyvällä luennollaan ”Social Work and Forced Migration” sosiaalityön universalismiin liittyen sosiaalityön olevan samaan aikaan sekä maailmanlaajuista että paikallista. Ajattelenkin yhtenä suomalaisen sosiaalityön kehittämisen kohteena olevan juuri sen, että me sosiaalityön opiskelijat ja sosiaalityön parissa toimivat ammattilaiset ymmärtäisimme nykyistä laajemmin ja paremmin juuri tämän global and local – ajattelutavan merkityksen. Samaan aikaan, kun työskentelen omassa työssäni tiettyä sosiaalityön menetelmää käyttäen, kollegani Espanjassa toimii eri kontekstissa, hieman eri menetelmällä ja erilaisessa kontekstissa elävän asiakkaan kanssa. Tapamme toimia voivat olla hyvinkin erilaisia, mutta meitä ohjaa sama universaali tavoite ja tietoperusta. Toinen meille suomalaisillekin hyvin aktiivisena puheenaiheena oleva esimerkki voidaan ottaa syksyllä 2015 alkaneesta turvapaikanhakijaryntäyksestä, jossa maailmanlaajuisesta ongelmasta tulee kansallinen, ja jossa kansallinen ja maailmanlaajuinen taso reflektoivat alituiseen keskenään.

Haluankin tällä kirjoituksellani muistuttaa juuri Sinua – tätä kirjoitusta lukeva sosiaalityön opiskelija ja ammattilainen – siitä, että sosiaalityö on sekä oppialana, tieteenä että professiona samaan aikaan kansallista ja kansainvälistä. Sosiaalityöllä on yhteiset universaalit arvot ja tavoitteet, joiden mukaan Sinä ja minä toimimme niin Kroatiassa, Yhdysvalloissa, Australiassa, Itävallassa kuin Suomessa.

Toisaalta haluan myös kannustaa Sinua. Haluan kannustaa Sinua siihen, että lähdet omalta mukavuusalueeltasi opintokiireiden keskeltä ja tutustut kansainväliseen sosiaalityöhön. Voi olla, että olet ollut pidemmällä kansainvälisellä jaksolla tai voi olla, että olet tutustunut opintojesi myötä vain suomalaiseen sosiaalityöhön. Lähtökohdalla ei ole merkitystä. Sillä, että saavutat laajempaa ymmärrystä sosiaalityöstä ja sen kansainvälisestä kontekstista suhteessa kansalliseen kontekstiin, on merkitystä.

Antti Kiiski

* * *

Kansainvälisen sosiaalityön seminaari oli erittäin avartava kokemus. Kansainvälisessä ympäristössä, jossa on taustaltaan ja kulttuuriltaan hyvin erilaisia opettajia ja opiskelijoita, päästään ylirajalliseen keskusteluun, joka avaa näkemään sosiaalityön kulttuurisia eroja ja ymmärtämään ilmeneviä sosiaalisia ongelmia laajemmassa perspektiivissä.

Seminaari sisälsi niin luentoja kuin workshop-työskentelyä. Kati Turtiainen ja Tuomo Kokkonen kävivät läpi teemoja pakkomuutosta, transnationaalisuudesta ja kosmopoliittisuudesta sekä sosiaalityön professiota ja koulutusta. Ljubjanan yliopiston professori Lea Sugman-Bohinc piti luennon kompleksisuuden vaatimuksen periaatteesta erilaisissa muutostilanteissa, mikä sisälsi paljon tärkeitä elementtejä arjen asiakastyön tueksi. Sen lisäksi portugalilainen opiskelija esitteli oman alueensa toteutettuja sosiaalityön voimaannuttamisen projekteja ja slovenialaisten opiskelijoiden johdolla teimme erilaisia toiminnallisia harjoituksia ja pohdimme syvemmin yhtä sosiaalityön asiakastapausta ryhmittäin. Lisäksi draaman keinoin kävimme läpi erilaisia asiakastilanteita. Niin seminaarin aikana kuin vapaa-aikana käydyt keskustelut opettajien ja opiskelijoiden kanssa mm. sosiaalityöstä ja sen koulutuksesta, maiden koulutuspolitiikasta, lastensuojelun käytännöistä ja lainsäädännöistä olivat hyvin mielenkiintoisia. Ne herättävät pohtimaan käytänteiden ja olemassa olevan palvelurakenteen taustalla olevaa kulttuuria, politiikkaa ja yhteiskunnallista tilaa vertaillen sitä samalla omaan kansalliseen tilanteeseen.

Vierailu sosiaaliseen yritykseen oli myös hyvin avartava kokemus. Kyseessä oli mielenterveyskuntoutujille kohdistettu sosiaalinen yritys, joka oli kahvila. Toiminta vaikutti toimivan hyvin ja tilat olivat kauniit. Toki vierailun kautta tuli esille kulttuuriset erot mielenterveyskuntoutujan tilanteessa. Tsekissä mielenterveyskuntoutujan on itse maksettava tietty osuus vuokrasta, mikäli hän haluaa asua itsenäisesti omassa asunnossa. Yksinkertaistettuna Suomeen verrattuna voidaan todeta, että Suomessa henkilö voi keskittyä pääosin kuntoutumiseensa, kun taas Tsekissä vastaavassa tilanteessa ihmisen voimavarat voivat mennä vuokranmaksusta selviämiseen. Tämä esimerkki toi mielestäni hyvin esille kulttuuriset erot maiden välillä niin toteutetun sosiaalipolitiikan kuin palvelurakenteen osalta.

Seminaari avasi sosiaalityötä ja sosiaalisten ongelmien arkea toisissa maissa ja kulttuureissa, mikä avaa näkemään omaa kansallista tilannetta niin yksilön kuin yhteiskunnan kannalta. Koen, että seminaarin aikana läpikäydyt teemat jäivät elämään osana oppimispolkuani. Transnationalisuuden, kosmopoliittisuuden ja asiakkaan voimaannuttamisen teemat jäivät minulle päällimmäisinä mieleen seminaarista. Kansainvälisen sosiaalityön seminaari tarjoaa paljon sellaisia oppimiskokemuksia, joita ei ole tarjolla muissa kurssikokonaisuuksissa ja antaa mahdollisuuden lyhyeen kansainväliseen opiskelukokemukseen aikuisopiskelijoille.

Sari Scheib
Kategoria(t): Ei kategoriaa. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s