Maahanmuuttajan tie sosiaalityöntekijäksi

Gjuzel Maununuksen pitämä opiskelijan puhe sosiaalityön maisterijuhlassa Kokkolan Yliopistokeskus Chydeniuksessa 25.11.2016

maunus-5660

Tutustuin Suomeen 80-luvulla. Silloin perheemme vielä asui onnellisena kotimaassani, Neuvostoliiton Leningradissa, miljoonien asukkaiden kaupungissa. Lapseni kanssa ehdimme pakenemaan kuukausi ennen Neuvostoliiton romahdusta Suomeen, pieneen ja ihastuttavaan paikkakuntaan Pohjanmaalla. Siellä luonto oli käden ulottuvuudella ja sen kauneus ja hurmaus kuin taidemaalareiden tauluissa.

Venäläinen kirjailija Sergei Dovlatov kirjoitti oman emigraatiokokemuksensa kautta, että vieraalla kielellä menetämme 80 % persoonallisuudestamme. Menetämme kyvyn leikin laskuun ja vitsailuun. Se on sama asia kuin tahtoisi vapaaehtoisesti syntyä uudestaan aikuisena. Se on totta! Minusta tuli uudessa kotimaassani, akateemisen koulutuksen saaneena Neuvostoliitossa, sekä kaksikielisenä ja 19 vuotta työuralla olleena, kielitaidoton työtön mamu ryssä, vaikka etnisesti olen tataari – ja hetken päästä myös kahden pojan yksinhuoltaja. Kuitenkin elämä on ollut ihanaa!

Jokaisella ihmisellä on olemassa toimintoja, jotka antavat mahdollisuuksia tehdä juuri sitä, mitä hän halua tehdä, sanoo Mihaly Csikszentmihalyi. Minun kohdalla haluamani asia oli opiskelu. Sen kautta palasin oman tutun elämän piiriin, jonka olin jo rakentanut syntymämaassani. Olen yksi niistä aikuisista naisista, joille elinikäinen oppiminen on nautinnollinen elämäntapa. Siinä onnistuminen on antanut minulle paljon iloa.

Oli erittäin haastavaa suorittaa kirjoitustehtäviä suomen kielellä. Se vaati sisukkuutta ja paljon aikaa. Kuitenkin kielen osaaminen edistyi kielenkäytön yhteydessä. Se mikä ei tapa, vahvistaa! Kyllä, pitää olla rohkeutta ottaa uusia haasteita. Pelkkä rohkeus ei kuitenkaan riitä, pitää olla myös läheisten kannustus ja tuki. Sain paljon kannustusta ja tukea läheisiltä, opettajilta sekä minun henkilökohtaiselta mentorilta, joka on vuosien varrella kannustanut minua. Pian olen ollut 20 vuotta sosiaalialalla Suomessa. Olen vielä työelämässä ja toivottavasti olen työllistettynä pitkään, ainakin nousevat eläkeiät sitä ennustavat.

Yhteiskuntatieteiden maisterin päättötodistuksen saaminen on merkittävä hetki. Haluan kiittää yliopiston opetuskuntaa kuluneista vuosista. Opetus on ollut korkeatasoista ja mielenkiintoista. En voi mitenkään kiittää tarpeeksi kaikesta avusta ja ystävällisyydestä, jota olen teiltä kaikilta saanut. Yliopiston mestarit ovat antaneet meille tietoja, jotka meidän kautta siirtyvät eteenpäin.

Lopuksi kerron vanhan tarina, joka säilyi Alisher Navoi (1441-1501) ansiosta, hänen kirjallisuusperinteissä. Persian kuningas Anu-Šhirvan (600-luku) lähti pyyhinvaellukselle. Aurinkoisella rinteellä hän näki kumarassa seisovan arvostetun vanhuksen. Vanha mestari oli istuttamassa pieniä, vuoden vanhoja taimia.
– Mitä sinä teet? kysyi kuningas.
– Istutan pähkinäpuita, mies vastasi.
Kuningas oli hämmästynyt.
– Sinä olet niin vanha. Miksi istutat vuodenvanhoja taimia, jos itse et ehdi aurinkoisena päivänä nauttia niiden varjoista ja maistaa hedelmiä?
Katsoen kuningasta, mies vastasi:
– Ne ihmiset, jotka elivät ennen meitä, ovat istuttaneet taimia ja me olimme hyötyneet niiden hedelmistä. Nyt on meidän vuoro istuttaa, jotta jälkeläisemme voivat myös kerätä satoa!

Lisa kuvia Kokkolan yliopoistokeskus Chydeniuksen maisterijuhlasta

maisterit-5406 maisterit-5613 maisterit-5623 maisterit-5652  maisterit-5745 maisterit-5750

Kategoria(t): maahanmuutto, opiskelu, sosiaalitarkkailija, sosiaalityö. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s