Sosiaalityön paikka totuuden jälkeisessä ajassa

totuus

Tämä blogikirjoitus ajoittuu Kokkolan yliopistokeskus Chydeniuksessa kevätlukukaudella 2017 pidettävän Sosiaalityö ja vaikuttaminen –kurssin alkuun. Kirjoitus pyrkii herättämään keskustelua siitä, miten sosiaalityön tulisi viestiä itsestään ja tavoitteistaan julkisuuteen sekä poliittisille päättäjille.

Tuomo Kokkonen, sosiaalityön yliopistonopettaja

Useissa arvioissa päättyneen vuoden 2016 yhteiskuntakehityksen keskeiseksi teemaksi on nostettu poliittisen ilmapiirin siirtyminen totuuden jälkeiseen aikaan jossa sanojen ja todellisuuden välinen yhteys on katkennut, tai vähintääkin kyseenalaistunut. Kaikkein selvimmin tämä muutos on ilmennyt Yhdysvaltain vastikään käydyissä presidentivaaleissa jotka voittanut Donald Trump kävi kampanjaansa avoimesti valheisiin perustuen – usein jopa itse myöntäen argumenttiensa valheellisuuden. Ei ihme, että tiedotusvälineet analysoivat Trumpin olevan loistavan valehtelijan. Hän kertoi kannattajilleen juuri ne valheet joita he halusivatkin kuulla, ja lujitti näin omaa kannatustaan.

Totuudenjälkeisen ajan poliittisesta ilmapiiristä on helppo löytää jälkiä kaikkialta maailmasta. Meitä lähellä olevia totuuden jälkeisen ajan ilmentymiä ovat Euroopassa tapahtunut populististen puolueiden voittokulku sekä Britannian BREXIT-kansanäänestyksen tuloksen kääntyminen EU-eron puolelle. Totuudenjälkeisen politiikan kenttä ulottuu kansalaisten arkipäiväisistä keskusteluista merkittävien kansallisten kysymysten kautta aina suurvaltasuhteisiin. Oman sävynsä siihen ovat tuoneet Venäjän virallisen politiikan jatkeeksi epäillyt sosiaalisessa mediassa toimivat ”trollitehtaat”. Niiden avulla Venäjän väitetään systemaattisesti pyrkivän tukemaan EU:n vastaisia poliittisia toimijoita, käytännössä Eurooppalaisia populistipuolueita ja äärimmäisyysliikkeitä.

Tiedotusvälineet ovat tapahtuneen muutoksen strateginen kenttä. BREXIT-kansanäänestyksen analyyseissa on usein korostettu vaalituloksen samansuuntaisuutta Britannian keltaisen lehdistön jo vuosikymmeniä vyöryttämien – tosien tai epätosien – kielteisten EU-uutisten kanssa. Samantyylisesti perussuomalaisten ”työmies” Matti Putkonen kävi vasta päättyneenä vuonna keskustelua siitä räjäyttävätkö tuulivoimaloista lähtevät ultraäänet lepakoita. Vaikka asiantuntijat yhteen ääneen kiistivät Putkosen leppakoteorian, teki se tehtävänsä tuulivoiman vastustajien keskuudessa aivan kuten Trumpin valheet Yhdysvalloissa. Ironisoiden Kauppalehti tituleerasi Putkosen ”viestintäneroksi”. Räjähtävien lepakoiden vanavedessä Putkosen on hyvä informoida yleisöään suurpetojen ja maahanmuuton turmiollisuudesta, ilmastonmuutoksen takana olevasta eliitin salajuonesta sekä ”valtamedian” kataluudesta.

Sosiaalityölle totuuden jälkeinen aika muodostaa erityisen suuren haasteen, onhan sosiaalityö – ja aivan erityisesti sen asiakkaat – jo ennenkin olleet epäilysten ja huhujen kohteena. On olemassa todellinen vaara, että totuuden jälkeiselle ajalle ominainen negatiivisuuden ylivalta mustaa sosiaalityön koko kentän. Totuuden jälkeisessä ajassa pahuus saa enemmän huomiota kuin hyvyys. Tällöin sosiaalityön tavoitteet on helpompi leimata sosiaalipummien hyysäämiseksi kuin apua tarvitsevien tukemiseksi. Lisäksi sosiaalityön organisaatioita, ja jopa sosiaalityöntekijöitä itseään, leimaa monimerkityksellinen salaperäisyys. Kärjistäen ilmaistuna, sosiaalityö on samaan aikaan sekä pehmoilevaa hoivaa että kafkamaisen julma byrokratia. Tämä julkisuuskuva tarjoaa paljon hedelmällisemmän maaperän sosiaalityön vastustamiselle kuin sen puolustamiselle.

Sosiaalityö ja vaikuttaminen –kurssin peruslähtökohta on, ettei sosiaalityöstä ole olemassa yhtä totuutta, mutta kaikessa moninaisuudessaankin sosiaalityö on aina järjen, maltin sekä vahvojen eettisten velvoitteiden ammattikunta. Sosiaalityön tehtävänä on auttaa hädänalaisia ihmisiä konkreettisesti, mutta myös vaikuttaa yhteiskunnassa siten, että sosiaaliset ongelmat ja eriarvoisuus vähenevät. Sosiaalityö ei erottele ihmisiä heidän tekojensa tai taustansa perusteella, vaan se kunnioittaa yhtäläisesti jokaisen yksilön ihmisarvoa. Totuuden jälkeisessä ajassa sosiaalityöntekijöiden on tärkeä osata viestiä sosiaalityöstä julkisuuteen tavalla, joka on tosiasioihin nojautuvaa ja sosiaalityön eettisten sitoumusten mukaista, mutta myös uskottavaa ja maallikkojärjellä ymmärrettävää.

Kategoria(t): politiikka, sosiaalihuolto, sosiaalitarkkailija, sosiaalityö, sosiaalityö ja vaikuttaminen. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s