Kevätlukukauden 2017 aikana sosiaalitarkkailijassa julkaistaan Kokkolan yliopistokeskus Chydeniuksen sosiaalityön maisteriopintoihin sisältyvän vaikuttamisen kurssilla syntyneitä kirjoituksia. Kurssilla opiskellaan rakenteellisen sosiaalityön kysymyksiä sekä sosiaalityön näkymistä mediassa.
Tuija Haggrén, Tuija Kuorikoski ja Marjaana Salmenoja-Biskop
”Ei jaksais aina aloittaa alusta”. Tämän lauseen kuulee usein asiakkaan suusta sosiaalityöntekijän vaihtuessa. Sosiaalityöntekijöiden vaihtuvuudesta ja pätevien sosiaalityöntekijöiden puutteesta aiheutuvista ongelmista on keskusteltu paljon viime aikoina. Syitä on haettu kiihtyvästä eläköitymisestä, pätevyysvaatimuksien tiukentumisesta, työn vaativuudesta sekä liian vähäisestä sosiaalityön opiskelupaikkojen määrästä. Ratkaisuksi on esitetty milloin opiskelupaikkojen lisäämistä, milloin pätevyysvaatimusten alentamista.
Elämme uudistusten aikaa ja ilmassa on paljon epävarmuustekijöitä. Siksi on erityisen tärkeää pitää sosiaalityön päämäärä kirkkaana: sosiaalityötä tehdään asiakkaita varten. Tämä tuntuu unohtuvan välillä erilaisten strategioiden ja uudistusten keskellä. Kentällä työskenteleville sosiaalityön tehtävä on kuitenkin itsestään selvä, eikä heidän ääntään saisi unohtaa muutosten tuulten puhaltaessa.
Sosiaalityötä pidetään kutsumusammattina ja sitä leimaa edelleen kehitys hyväntekeväisyystyöstä ammattimaiseen toimintaan. Tämä heijastuu myös palkkoihin ja työn arvostukseen. Julkisen sektorin palkkaus pitäisi onnistua pitämään kilpailukykyisenä yksityisten palveluntuottajien kanssa. Tulevaisuuden uhkakuva on, että sosiaalityöntekijät vaihtavat työtään yhä tiheämmin yksityisen sektorin tullessa mukaan kilpailemaan työntekijöistä. Tämä ei takaa pitkäkestoisia luottamuksellisia suhteita asiakastyössä.
Palkka ei ole ainoa, tai useimmiten edes suurin syy sosiaalityöntekijöiden suureen vaihtuvuuteen. Syyt juontavat enemmän työmäärästä ja työn organisoinnista.
Vaikka suuret asiakasmäärät ovat ikuisuusaihe, ne ovat kuitenkin totisinta totta. Moni sosiaalityöntekijä potee varmasti huonoa omaatuntoa siitä, että työtä ei ehdi tekemään niin hyvin kuin haluaisi. Sen sijaan, että mietitään ainoastaan, montako asiakasta yhdellä työntekijällä on, meidän pitäisikin pohtia, saako asiakas sellaista palvelua, mikä hänelle kuuluu. Kuormittunut työntekijä ei sitä aina pysty tarjoamaan.
Kun tehdään töitä ihmisten kanssa, joiden elämä on jollain tavalla kaaoksessa, ei ole hyvä, jos myös sosiaalityöntekijän työtilanne on kaaoksessa. Tällöin keskeiseen rooliin nousee johdon ja työyhteisön tuki. On tärkeää, että vaikeita asioita ja vaihtelevia tunnetiloja voi jakaa työyhteisön kanssa. On myös tärkeää, että vaativaa työtä tekevät työntekijät voivat luottaa johtoon ja esimiehiinsä.
Organisaatioiden ja henkilöstön työnkuvien muutosten keskellä on muistettava, miksi sosiaalityötä tehdään. Työn lähtökohtana on asiakkaan rinnalla kulkeminen. Sosiaalityössä onnistumiseksi tarvitaan henkilöstön nykyistä parempaa sitoutumista. Henkilöstön vaihtuvuus vähenee hyvin yksinkertaisin keinoin: jos kutsumustyöstä saa kohtuullista palkkaa ja sitä saa tehdä hyvässä, luotettavassa porukassa ammattitaitoisen johdon tukemana, muuta ei tarvita. Jos nämä perusasiat ovat kunnossa, ei myöskään asiakkaan tarvitse aloittaa aina alusta.
Sosiaalitarkkailija - Socialobservatören 