Nuorten kohtuuttomat koulutuspolut

ljub-9160069Tämä on tarina Merin koulutuspolusta. Meri on reilu parikymppinen nuori, joka etsii edelleen väylää edetä toiveidensa ammattiin. Hän on aktiivinen, älykäs ja aiemmin työelämässä ollessaan pidetty työntekijä. Joustamattomat koulutuspolut ovat kuitenkin muodostuneet esteeksi suunnitelmille. Kirjoitus julkaistaan Merin luvalla.

Kaisa Huttunen, Katja Kuoppa, Laura Lager ja Mauno Särkkä

 

Nuorten koulutuspudokkuuteen liittyvät teemat ovat olleet tapetilla tänäkin keväänä. Kansalaisaloite ajaa toisen asteen maksuttomuutta1 ja NEET-nuorten (Not in Employment, Education or Training) kuntoutuspalveluja kehitetään Kelassa2. Näiden toimien tavoite on varmistaa nuorten pääsy koulutuspolulle ja tätä kautta ehkäistä syrjäytymistä. Nuorilta edellytetään kouluttautumista elämäntilanteeseen, vointiin ja opiskelukykyyn katsomatta.

Ammatillisen koulutuksen ja lukio-opintojen olemassa olevat koulutuspolut eivät kuitenkaan sovi kaikille.

Kun oppimisvaikeuksiin ei saa riittävästi tukea

Meri kertoo, ettei muista tehneensä kouluaikana läksyjä tai on kopioinut niitä muilta. Meri pärjäsi koulussa melko huonosti. Merin mukaan hänen oppimistuloksiaan arvioitiin ensisijaisesti perhetilanteen kautta eivätkä aikuiset tarttuneet Merin oppimisvaikeuksiin jotka diagnosoitiin vasta aikuisiällä. Ala- ja yläasteelta hänelle jäi aukkoja osaamisessa, jotka vaikeuttivat lukio-opintoja merkittävästi.

Nuorten aikuisten sosiaalityössä on asiakkaina paljon työn ja koulutuksen ulkopuolella olevia nuoria, joilla on oppimisvaikeuksia. Heitä yhdistää usein kokemus siitä, että he eivät ole saaneet kouluaikana riittävää tukea oppimiseensa. Tilastokeskuksen koulutustilastonmukaan ainakin 29 prosenttia syksyn 2015 peruskoulun oppilasmäärästä sai jonkinlaista tukea lukuvuonna 2015-2016. Osuus on pysynyt samana viimeiset kolme vuotta. Vaikka tuen tarpeen on sinällään osoitettu olevan pysyvä, vuonna 2015 nuorille suunnatun ammatillisen koulutuksen opiskelijoista erityistä tukea sai vain 18%. Lukiokoulutuksen osalta tilastoja ei ole saatavilla, sillä erityisopetuksen järjestäminen on lukiokohtaista. Näyttää kuitenkin siltä, että tuki ei tavoita kaikkia sitä tarvitsevia.

Merin lukio-opinnot päättyivät kahden vuoden opiskelun jälkeen, jolloin opintoja oli tuolloin kertynyt vuoden opintomäärän verran. Merin lopettaessa lukio-opinnot luokanohjaaja ja opinto-ohjaaja totesivat, ettei hänellä ole kykyä lukio-opintoihin eivätkä kysyneet syytä ratkaisuun. Meri oli lukioaikana masennusta ja hän oli kertonut opettajalle keskittymisvaikeuksista. Merin tilannetta ei kuitenkaan selvitelty tarkemmin. ”Olen ajatellut itsekin, että olen ehkä laiska”, Meri toteaa.

Lukio-opinnot jatkuivat iltalukiossa hetken aikaa, mutta opinnot siellä eivät luistaneet. Tämän jälkeen Meri suoritti vuoden mittaisen draamalinjan kansanopistossa.

Lukio-opinnot jatkuivat jälleen, tällä kertaa aikuislukiossa. Siellä vaadittiin liian itsenäistä opiskeluotetta eikä opiskelu sujunut. Kaupan alan työrupeaman jälkeen Meri hakeutui ammattiopiston maalarilinjalle. Ala ja teoriaopinnot tuntuivat mukavilta, mutta Meriä ahdisti työharjoittelu isojen raksamiesten kanssa. Vanhempi opiskelukaveri ohjasi Meriä hoitamaan itsensä kuntoon, ennen kuin palaa takaisin kouluun. Meri ei kuitenkaan enää palannut opiskelemaan, vaan erosi opinnoista.

”En tiedä miten olen pystynyt luovimaan näin monen koulun läpi ilman, että päähän on jäänyt asioita. Jos olisin tehnyt töitä, olisin voinut saada hyviä numeroita.” Jos opinnot olisi voinut järjestää Merin toiveen mukaisesti, olisi hän saanut tuetumpaa opetusta. Meri kokee, että häntä ei ole koulumaailmassa kohdattu yksilönä.

Kun valinnanvaraa ja rahaa ei ole

Merin kokemuksen mukaan oppimishaasteista kärsiville on tarjolla vain muutama ala ja ammattikoulu, jossa saa opintoihin tarvittavaa tukea. Nämä alat eivät Meriä kiinnosta eikä  opiskelu keskittymishäiriön kanssa ilman motivaatiota onnistu. Meri kuitenkin tiedostaa olevansa älykäs ja oppivansa hyvin asioista, jotka todella kiinnostavat. Meri haluaisi opiskella äidinkielen opettajaksi, sosionomiksi tai ilmaisutaiteen ohjaajaksi. Haasteena on kuitenkin lukio-opintojen puuttuminen.

Meri miettii nyt miten voisi kuntouduttuaan suorittaa lukio-opinnot loppuun ja päästä sen jälkeen jatko-opintoihin. ADD-diagnoosin saatuaan Meri on saanut lääkitystä ja syksyllä hän pääse opiskelutaitovalmennukseen ja oireenhallintakurssille.

Tulevien lukio-opintojen rahoitus on avoin. Jäykkä tukijärjestelmä heikentää Merin kaltaisen nuoren aikuisen vaihtoehtoja. Kaikki opiskelu ei ole oikeanlaista opiskelua. Opintotukea saa vain päätoimisiksi laskettaviin opintoihin eikä esimerkiksi aikuislukiossa opiskelua tueta, ellei suorita lukio-opintoja yhdistelmäopintoina ammatillisen tutkinnon yhteydessä4.

Toisaalta myöskään toimeentulotuella ei saisi opiskella. Merin pitäisi rahoittaa lukio-opintojen suorittaminen loppuun työskentelemällä. Työnteon ja opiskelun yhdistelmä on aiemmin osoittautunut liian kuormittavaksi ja Merin voinnin kannalta huonoksi ratkaisuksi.

Kohtuuttomuus syrjäyttää

Sosiaalityön näkökulmasta sosiaaliturvajärjestelmä tuottaa Merin kaltaisissa tapauksissa kohtuuttomia tilanteita. Joustavien koulutusreittien puute voi estää kouluttautumisen kokonaan. Uusimmassa Nuorisobarometrissa5 todetaan, että rahanpuute kaventaa opiskeluvaihtoehtoja ja voi johtaa koulutuksen keskeytymiseen. Tämä on huolestuttavaa yhdenvertaisuuden kannalta.  Yhteiskunnan velvoite kouluttautua on kuitenkin kova.

Sekä ihminen että yhteiskunta ovat häviäjinä. Merin viesti päättäjille on seuraava: “Pitäisi katsoa ihmisiä yksilöinä. Opinnoista ei saa leikata, jos yhteiskunta haluaa meistä toimivia rattaita. Ei voi viedä meiltä mahdollisuuksia. Ei ole reilua, että ei anneta mahdollisuuksia.”

Kirjallisuus

1 https://www.pelastakaalapset.fi/ajankohtaista/kampanjat/maksuton2aste/

2  http://www.kela.fi/neet-nuorten-kehittamishanke

3 Suomen virallinen tilasto (SVT) 2016: Erityisopetus: http://www.stat.fi/til/erop/2016/erop_2016_2017-06-13_tie_001_fi.html

4  http://www.kela.fi/opintotuki

5  Nuorisobarometri 2017. Myllyniemi, S. & Kiilakoski, T. 2018. Tilasto-osio. Teoksessa E. Pekkarinen & S. Myllyniemi (toim.) Opin polut ja pientareet. Helsinki: Nuorisotutkimusseura, 9-118. Nuorisobarometri 2017: Opin polut ja pientareet (pdf)

Kuva: Tuomo Kokkonen

Kategoria(t): haastattelu, hyvinvointi, ihmisarvo, itsemäärääminen, koulujärjestelmä, koulutuspolitiikka, nuoret, opiskelu, oppimisvaikeudet, osallisuus, sosiaalitarkkailija, sosiaalityö. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s