Kokkolan yliopistokeskus Chydeniuksen sosiaalityön maisteriohjelman opiskelijat Pirjo Kaakkolahti, Arja Kujala, Jenni Pyötsiä Ja Leena Rinne
Muutoksen tuulien puhaltaessa ja palvelurakenteiden uudistuessa haluamme kiinnittää huomiota yksityisten sosiaalipalveluntarjoajien valvontaan. Todennäköisesti jokainen sosiaalityöntekijä saa tietoonsa eettisesti arveluttavia käytänteitä ja tapahtumia palveluntarjoajien toiminnasta.
Mitä keinoja sosiaalityöntekijöillä on puuttua ilmi tulleisiin epäkohtiin asiakkaidensa tilanteissa? Sosiaalihuollon asumispalveluissa ja laitoshoidossa olevien asiakkaiden olosuhteiden epäkohdista tai epäasianmukaisesta kohtelusta voi tulla sosiaalityöntekijälle tieto asiakkaan itsensä tai omaisten kautta. Kunnan tehtävänä on valvoa alueellaan sijaitsevien sosiaalipalveluyksiköiden toimintaa. Sosiaalityöntekijän velvollisuus on olla yhteydessä kunnan valvonnan toimielimeen mikäli epäkohtia ilmenee. Kunnan valvonta tekee tarvittavat lisäselvitykset ja tarkastukset, sekä ilmoittaa aluehallintovirastolle tietoon tulleet epäkohdat tai puutteet.
Sosiaalityöntekijän on välttämätöntä tuntea oikeusturvakeinot, sekä tavat epäkohtien esiintuomiseen ja niihin puuttumiseen. Tarvitaan myös rohkeutta ja uskallusta puuttua epäkohtiin. Mikään ei muutu, jos mitään ei tehdä! Sosiaalityöntekijä asiakkaan rinnallakulkijana on asiakkaansa ääni, asianajaja ja oikeuksien puolustaja. Sosiaalityöntekijän tulee saada esimiehensä ja työyhteisön tuki ja kannustus epäkohdista ilmoittamiseen ilman monimutkaista byrokratiaa, johon työntekijöillä ei ole aikaa.
Valvonta nyt ja tulevaisuudessa
Tällä hetkellä sosiaalihuollon laitoksia ja toimipaikkoja valvovat Aluehallintovirasto (AVI) ja Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto (Valvira) sekä kuntien toimielimet. Kaikkien valvontaa suorittavien tahojen taustalla on lakisääteinen velvoite suorittaa valvontaa. Lakiin yksityisistä sosiaalipalveluista ja Sosiaalihuoltolakiin on kirjattu myös vastuu omavalvonnan toteuttamisesta eri sosiaalihuollon yksiköissä. Virastojen vastuulla on valvoa sosiaalihuoltoalan toimintaa, mutta todellisuudessa valvonta aktivoituu vasta ulkopuolelta tulleen valituksen tai annetun huomautuksen jälkeen. Suunniteltuja ja ennakkoon ilmoitettuja tarkastuksia tehdään, mutta yllätystarkastukset jäävät vähemmälle, osittain resurssien puuttuessa.
Tulevaisuudessa valvonnasta vastaa uusi Valtion lupa- ja valvontavirasto eli Luova-virasto, jonka on suunniteltu aloittavan toimintansa 1.1.2020 eli samaan aikaan kuin uudet maakunnat. Monialaisessa Luova-virastossa yhdistyvät muun muassa AVI ja Valvira, jolloin voidaan toivoa valvonnan olevan vähemmän hajanaista. Vaarana kuitenkin voi olla suuren yksikön hallittavuus, valvonnan sirpaloituminen entisestään ja omavalvonnan korostuminen.
Yksityisen palvelun riskit
Julkinen sektori tuottaa valtaosan sosiaali- ja terveyspalveluista, joista yritysten ja järjestöjen osuus on runsas neljännes. Järjestöjen ja yritysten keskinäisessä vertailussa järjestöjen osuus yksityisten sosiaalipalvelujen tuottajista oli 20 prosenttia ja terveyspalveluissa neljä prosenttia. Vuoden 2016 tilastotietojen mukaan sosiaali- ja terveyspalveluyritysten määrä oli 18 600, joista kuitenkin suurin osa oli pieniä yrityksiä. Sosiaalialan laitospalveluja tuotti 1 051 yritystä ja sosiaalialan avopalveluja 2 311 yritystä. Terveyspalveluja tuottavien yritysten määrä oli 15 187. Sosiaalipalveluja tuottavien yritysten määrä oli näin ollen kokonaisuudessaan varsin vähäinen terveyspalveluihin verrattuna.
Julkinen sektori ja järjestöt ovat perinteisesti toimineet sellaisilla sosiaalihuollon kentillä, joissa asiakkaiden avun tarve on suuri ja tuotannon tehostamismahdollisuudet vähäiset. Yksityiset palveluntuottajat tulevat sosiaalipalvelumarkkinoille siinä vaiheessa, kun julkisella rahalla voidaan tehdä voittoja. Voittoa tavoittelevien yritysten toimintatavat poikkeavat huomattavasti julkisen sektorin toimintatavoista. Huostaanotettujen lasten ja nuorten laitoshoito sekä vammaisten ja vanhusten asumispalvelut ovat jo pitkään olleet yksityisten sosiaalipalveluyritysten tuottamaa. Yksityisellä sosiaalisektorilla on tarjolla laadukkaita palveluja, mutta taso on ollut laadullisesti epätasaista. Kilpailutus, tehokkuus ja tuloksellisuus ovat palvelujärjestelmässä usein käytettyjä termejä, mutta valvonnasta puhutaan vähemmän. Yksityisten sosiaalipalvelujen laadun valvonta ei ole ollut tähän mennessä riittävän kattavaa ja on tulevaisuudessa sote-uudistuksen myötä todennäköisesti entistä haasteellisempaa.
Sote-uudistuksen luomassa uudenlaisessa markkinatilanteessa sosiaalialan yksityisillä palveluntuottajilla on yhä enemmän jalansijaa palvelutuotannossa. Uhkana on monikansallisten yritysten monopoliasema sosiaalipalvelumarkkinoilla, koska pienten yritysten on mahdotonta kilpailla suurten yritysten tarjoaman laajan palveluvalikoiman rinnalla. Lisäksi eriarvoisuuden riski kasvaa, koska yksityisten yritysten kannattaa suosia maksukykyisiä asiakkaita.
Sosiaalihuollon asiakkaiden tarvitsemien laitos- ja asumispalveluiden laatu on jatkuva keskustelun ja huolen aihe. Kilpailutuksen negatiiviset vaikutukset näkyvät räikeinä epäkohtina asiakkaiden arjessa. Perheenjäsenet ja lähityöntekijät tekevät parhaansa pitääkseen läheistensä ja asiakkaidensa puolia julkisessa keskustelussa, mutta jäävät vaikuttamistyössään melko yksin. Valppaita “ilmiantajia” ja rinnallakulkijoita siis tarvitaan!
Kirjallisuus
Työ- ja elinkeinoministeriö (2017) Terveys- ja sosiaalipalvelut. Toimialaraportti 4/2017. http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/160301/Terveys%20ja%20sosiaalipalvelut.Valmis_toimialaraporttisote.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Kuva: Flickr commons
Sosiaalitarkkailija - Socialobservatören 