Peruspalveluiden otettava vastuu erityislasten tuesta

30257435593_7337b74765_qKokkolan yliopistokeskus Chydeniuksen sosiaalityön maisteriopiskelijat Susanna Nieminen, Katja Kalijärvi, Sari Kinnunen ja Veronika Toivonen

Sosiaali- ja terveyspalveluita uudistettaessa haluamme nostaa keskusteluun autismin kirjon häiriöiden ja muiden neuropsykiatristen ongelmien (aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö, nykimishäiriö ja monimuotoiset oppimiskyvyn ja kehityksen häiriöt) kanssa elävien lasten ja nuorten palveluiden puutteet ja alueellisen epätasa-arvoisuuden.

Neuropsykiatrisesti oireilevan nuoren hoitovastuu on ensisijaisesti perusterveydenhuollolla sekä koululla yhteistyössä perheen kanssa. Neuropsykiatrisista oireyhtymistä vain aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriölle on laadittu Käypä hoito -suositus. Siinä suositellaan lääkehoidon lisäksi erilaisia psykososiaalisia hoitoja, kuten vanhempainohjaus, tukitoimet koulussa, käyttäytymishoito, psykoterapia, toimintaterapia, neuropsykologinen kuntoutus, neuropsykiatrinen valmennus, sopeutumisvalmennuskurssit ja vertaistuki.

Käytännössä tukitoimien saatavuus vaihtelee eri puolilla Suomea, mikä näkyy erikoissairaanhoidon kasvavina potilasmäärinä. Neuropsykiatriset oireet tuottavat usein haasteita lasten ja nuorten koulunkäyntiin ja voivat vaikeuttaa myös sosiaalisia suhteita. Kun tukitoimia ei saada riittävän varhain ja lähellä lapsen ja perheen arkea, ehtivät arkipäivän haasteet kasvaa isommiksi ongelmiksi, joista selviytymiseen kevyemmät tukipalvelut eivät enää riitä. Jotkut perheet hakeutuvat lastensuojeluun ja muihin sosiaalipalveluihin toivoessaan apua neuropsykiatrisesti oireilevan lapsen tai nuoren kanssa. Perheissä ei välttämättä ole minkäänlaista lastensuojelun tarvetta tai tarvetta muillekaan sosiaalipalveluille. Sosiaalipalveluihin perheet ovat hakeutuneet, koska eivät ole saaneet apua perusterveydenhuollosta ja koulusta.

Erikoissairaanhoidon ja kuntien kesken on jatkuvaa epäselvyyttä siitä, kuka tukitoimet kustantaa. Palveluja kustannetaan erikoissairaanhoidosta, lastensuojelusta ja muista sosiaalipalveluista sekä vammaispalveluista. Kela ei tue lainkaan neuropsykiatrista valmennusta ja neuropsykologista kuntoutusta Kela tukee vain yli 16-vuotiaille tiukoin kriteerein. Erilaisia tukitoimia, kuten neuropsykiatrista valmennusta, kustannetaan vaihtelevasti eri kunnissa ja sairaanhoitopiireissä, mikä asettaa lapset keskenään eriarvoiseen asemaan. Useissa kunnissa varhaisen vaiheen tukitoimia ei ole saatavilla. Tällöin perheet saattavat hakeutua jopa lastensuojelun piiriin saadakseen tarvitsemiaan palveluita. Neuropsykiatrisen valmennuksen lisääminen Kelan tuen piiriin parantaisi huomattavasti tasa-arvoisuutta.

Viime vuosina tietoisuus erilaisista neuropsykiatrisista ongelmista, niiden tunnistaminen ja tutkimus ovat parantuneet. Tämän kehityksen tulisi johtaa siihen, että arkea tukevia palveluita olisi saatavilla asuinpaikasta riippumatta. Oikea-aikaisilla palveluilla voidaan ehkäistä lasten ja nuorten psykiatrista oireilua ja syrjäytymistä. Neuropsykiatriset ongelmat ovat sosiaalinen riskitekijä, jonka torjuminen kuuluu ensisijassa peruspalveluille, ei erikoissairaanhoitoon tai lastensuojeluun.

Kuva: Flickr Commons / Kulutusosuuskuntien Keskusliiton kokoelma

Advertisement
Kategoria(t): asiakastyö, erityislapsi, hyvinvointi, ihmisarvo, lastensuojelu, palvelujärjestelmä, terveydenhuolto. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s