Sosiaalityön maisteriopiskelijat: Jonna Kivelä, Tarja Toivonen ja Taina Virsula
Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelma, LAPE (2016–2018) on yksi nykyisen hallituksen kärkihankkeista. Hallinnollisesti sitä johtavat sekä sosiaali- ja terveysministeriö että opetus- ja kulttuuriministeriö. Kärkihankkeen tavoitteena on uudistaa ja yhteensovittaa lapsi- ja perhepalveluja siten, että ne vastaisivat nykyistä paremmin lasten, nuorten ja perheiden tarpeisiin. Tavoitteena on, että perheet saisivat tarvitsemansa avun ja tuen oikeaan aikaan. Erityisesti perhekeskustyön mallintamisen avulla on tarkoitus verkostoida ja koota kaikkien lapsiperhetoimijoiden palvelut yhteen, lähelle perheiden arkea, toimivaksi ja yhteensovitetuksi kokonaisuudeksi sekä uudistaa samalla nykyistä vielä hyvin hallinto- ja organisaatiokeskeistä toimintakulttuuria.
Muutosohjelman tavoitteet eivät ole mielestämme vielä laajasti edenneet arjen toiminnaksi. Osin tieto sekä muutosohjelman tavoitteet ja tarkoitus ovat saavuttaneet työntekijöitä, mutta suurelta osin asiat ovat jääneet vain hallinnon tasolle tai muutamien aktiivisten ja hankkeen työryhmissä olleiden tietoon, mikä ei ole vielä edesauttanut uusien toimintamallien etenemistä käytäntöön.
Asiakasosallisuus ei myöskään mielestämme toteudu vielä tavoitellulla tavalla. Nykyinen tapamme tuottaa palveluja on hyvin järjestelmä- ja organisaatiolähtöinen ja toiminnat on rajattu hyvinkin tarkasti. Käytännössä lapsiperheellä on asiakkuussuhde usean eri tahon kanssa; esimerkiksi varhaiskasvatuksessa olevat lapset ovat myös neuvolan asiakkaita ja joskus myös vaikkapa lapsiperheiden sosiaalityön tai lastensuojelun asiakkaita. Nämä yhdyspinnat tarvitsevat uudenlaista lähestymistapaa lapsiperheen asioihin, palvelutarpeen arviointiin, tuen tarpeisiin vastaamiseen, uusia toimintamalleja ja -tapoja sekä yhteistä sopimista perheen kanssa perheen parhaaksi. Jatkossa toimintatapoja tulee muuttaa alhaalta–ylöspäin lähteväksi toiminnaksi ja palvelujen tuottamisen siirtyä järjestelmäkeskeisyydestä asiakaskeskeisyyteen.
Käytännössä esimerkiksi varhaiskasvatuksessa usein odotetaan, että lastensuojelu tai neuvola on tarvittaessa yhteydessä heihin ja kyselee kuulumisia. Lastensuojelu ja neuvola puolestaan odottavat, että varhaiskasvatuksesta soitellaan ja kerrotaan kuulumisia. Ellei perhe ole itse aktiivinen, lopputuloksena monitoimijaisessa palvelujärjestelmässä voi olla, että kukaan ei soita kenellekään ja pahimmassa tapauksessa perheen tarvitsema tuki ei koskaan osu oikeaan ja eri toimijat piirtelevät omia tavoitteitaan kukin omalla tahollaan. Tällaiseen pirstaleiseen monitoimijuuteen tarvitaan muutos. Vaarana on, ettei kukaan toimijoista ota asiakkaasta koppia ja kanna vastuuta. Tarvitaan yhteisiä toimintatapoja ja yhteistä sopimista, joiden avulla jokainen tietää oman tehtävänsä ja osaa kantaa yhteistä vastuuta asiakasperheestä asiakkaita kuunnellen. Mielestämme rajapinnoista olisi vihdoin aika tehdä yhteisen toiminnan ja tekemisen yhdyspintoja, joissa keskiössä on asiakas.
Millaisia haasteita tai esteitä yhteiselle tekemisellemme on?
Yksi keskeinen haaste yhteiselle tekemiselle lapsiperheiden palveluissa on, että emme tunne vielä riittävästi muiden hallinnonalojen työtä tai auttamiskeinoja; esimerkiksi lastensuojelun avohuollon ja lapsiperheiden sosiaalipalveluiden asiakkuuden ero voi olla useille työntekijöille varhaiskasvatuksessa ja terveydenhuollossa epäselvä tai jopa tuntematon. Nykyiseen pirstaleiseen ja monitoimijaiseen kenttään tarvitaan yhtäältä selkeät toimintatavat ja -mallit ja toisaalta entistä enemmän
Lisätietietoa lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelmasta
Sosiaalitarkkailija - Socialobservatören 