Miten toimia median kanssa? 10 vinkkiä kohtaamisiin

Sosiaalityön maisteriopiskelijat: Riika Kuuskoski, Eija Kiiskinen

Muutos tapahtuu usein julkisuuden kautta. Jos vain mussutat epäkohdasta kavereille, mikään ei muutu. Jos saat asian mediaan ja siitä nousee ns. kohu, päättäjille tulee painetta toimia.

1 Uskalla. Sosiaalityöntekijällä on sananvapaus ja sosiaalihuoltolakiin kirjatun rakenteellisen sosiaalityön kautta jopa velvollisuus kertoa epäkohdista. Työnantaja ei voi estää keskustelemasta alan asiantuntijana – vain rajoittaa esiintymistä työnantajan edustajana.

2 Valitse media. Haluatko viestiä alan sisällä vai suurelle yleisölle ja päättäjille?
• Yleisönosastokirjoitus. Teksti julkaistaan haluamassasi muodossa, mutta vain harva julkaistaan.
• Somepäivitys. Jonkin järjestön blogi tai FB-päivitys? Twitter? Tavoittaa alan toimijoita, suurta yleisöä tuskin.
• Yhteydenotto perinteiseen mediaan; mihin? Valtakunnallinen vai paikallinen, yleis- vai alan lehti? Radio, TV, yleisaikakauslehti?

3 Ketä toimittajaa lähestyt? Tunnetko jonkun? Googlaa, kuka on kirjoittanut samantapaisista aiheista. Mieti, mikä asiassa kiinnostaa suurta yleisöä ja miten esität asian napakasti. Kirjoita sähköposti, jossa kiteytät asiat ja faktat. Soita toimittajalle, kerro asiasi ja lähetä sähköposti. Soita seuraavalla viikolla, jos mitään ei kuulu. Jos yhtä toimittajaa/mediaa ei kiinnosta, soita toiseen.

4 Hyväksy tarinallisuus. Tarinat ja tunteet menevät mediassa läpi paremmin kuin tilastot ja prosessit. Pääjutuksi saattaa mennä yhden ihmisen tarina, yhteiskunnallinen konteksti tulee ehkä vieressä kainalojutussa. Kiinnostavasti kirjoitettu human intrest -juttu on sinunkin etusi, sillä vaikka arvokkaan, kuivan asiajutun saisikin lehteen, ei sellaista moni lue. Hanki toimittajalle siis tarina.

5 Sinä et päätä. Vaikka toimittaja tekee juttua sinun vinkistäsi, sinä et määrää, millainen jutusta tulee. Julkisen sanan neuvoston laatimien Journalistin ohjeiden mukaan toimituksellista päätösvaltaa ei saa antaa toimituksen ulkopuolelle. Sinun pitää siis vakuuttaa toimittaja näkemyksistäsi, mutta älä päsmäröi liikaa. Keskity pariin asiaan – viestisi menee paremmin läpi.

6 Haastatellun oikeudet. Haastateltavalla on oikeus tietää, missä asiayhteydessä lausumaa käytetään ja onko se tarkoitettu julkaistavaksi vai taustahaastattelu. Tarkastettavaksi toimittajan ei tarvitse antaa kuin haastateltavan sitaatit (pyydä viimeistään haastattelutilanteessa). Journalistin ohjeiden mukaan haastattelun voi perua jälkikäteen vain jos olosuhteet ovat muuttuneet olennaisesti. Toki voi yrittää sopia väljemmistä pelisäännöistä.

7 Älä nipota pienestä epätäsmällisyydestä. Luettavuus kärsii, jos byrokratiakukkaset selitetään yksityiskohtaisesti. Jutusta tulee pitkä, kielestä vaikeaa ja punainen lanka katkeilee. Selkeys on kaunista.

8 Yksityisyys. Artikkeli epäkohdasta tarvitsee tarinan ja ihmisen kiinnostaakseen lukijaa. Toimittaja tarvitsee apua niiden löytämisessä, joten sosiaalityöntekijän pitää tasapainotella vaitiolovelvollisuuden kanssa. Toimittajan velvollisuus on välittää todellisuutta, joten keksitty tyyppiesimerkki ei yleensä riitä, mutta tunnistetietoja voidaan jättää pois tai epämääräistää (vantaalainen – uusimaalainen; 32-vuotias – kolmekymppinen jne) ja ehkä jopa muuttaa, kun se mainitaan. Voisiko asiakkaalta kysyä, kertoisiko hän nimellä tai nimettömänä (”nimi muutettu”) tarinansa toimittajalle tai kirjoittaisiko sen toimittajalle välitettäväksi (ja muokattavaksi) tai saako sosiaalityöntekijä kertoa tapauksesta nimettömänä? Löytyisikö järjestöstä kokemusasiantuntija? Sosiaalityöntekijäkin voi joskus esiintyä jutussa nimettömänä. Tietojen antajilla on oikeus lähdesuojaan eli henkilöyttä ei kerrota toimituksen ulkopuolelle.

9 Valokuva tuo juttuun vakuuttavuutta, symbolikuva etäännyttää. Voisiko kuvaan suostua takaapäin tai muuten tunnistamattomana? Kuvankäsittelyssä on paljon mahdollisuuksia.

10 Tunnista oikaisu ja vastine. Jos julkaistussa jutussa on asiavirhe, kannattaa ottaa yhteyttä heti toimitukseen ja pyytää tekemään oikaisu. Vastineoikeus syntyy, jos jutussa ei ole toisen osapuolen kantoja ja häntä on vaikkapa kritisoitu – lehden täytyy julkaista hänen kirjoittamansa vastine. Journalistin ohjeiden mukaan vastineoikeus on myös organisaatioilla. Jos sosiaalityöntekijät ovat kritisoineet sosiaalijohtajaa mutta hän ei saanut jutussa kommentoida, hänellä on vastineoikeus. Jos taas naapurikunnan johtaja puolustaa kollegaansa, se on mielipidekirjoitus.

Kategoria(t): Ei kategoriaa. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s